Pohjois-Inkerin väliaikainen hoitokunta oli väliaikainen pakolaishallitus, joka perustettiin Suomessa heinäkuussa 1919. Myöhemmin nimi lyheni muotoon Pohjois-Inkerin hoitokunta. Hoitokunnan pyrkimyksenä oli Inkerin itsenäistyminen Neuvosto-Venäjästä ja alueen liittäminen Suomen tasavaltaan. Pohjois-Inkerin hoitokunta perusti kesällä 1919 Pohjois-Inkerin Rykmentin, johon se sai Suomen hallitukselta aseellista tukea. Hoitokunnan toiminta alkoi hiipua, kun sen johtama inkeriläisten vapaustaistelu epäonnistui. Tarton rauhansopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 1921 hoitokunnan toiminta lakkasi.

Katso myös Inkerin väliaikainen hoitokunta (1919–1921).