Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa FieldCollectionItemEntity->fetchHostDetails() (rivi 422 tiedostossa /var/www/html/learning_platforms/project/web/sites/all/modules/contrib/field_collection/field_collection.module).

Nurkkalan Kyllisin kylästä lähtöisin olevan talonpojan Matti Abrahaminpoika Putrosen ja hänen puolisonsa Maria Mooseksentytär Putrosen (o.s. Kaipiainen) perheeseen kuului yhteensä kuusi lasta. Heistä vanhin oli tytär Eeva (s. 1839), jota seurasivat viisi poikaa Heikki (s. 1842), Mooses (s. 1848), Mikko (s. 1851), Sakari (s. 1856) ja Juuso (s. 1861). Perheen sukunimi oli alun perin Putronen, josta se lyheni Putroksi 1800-luvun loppupuolella.

Eeva Putron elämästä ei tiedetä muuta kuin, että hän meni naimisiin ja sai kaksi lasta. Pojista Heikki ja Mikko jäivät ylläpitämään Putron suvun maatilaa. Moosekselle, Juusolle ja Sakarille vanhemmat puolestaan kustansivat koulutuksen Kolppanan opettaja- ja lukkariseminaarissa

Sivistystyötä Inkerinmaalla

Mooses Putro hyväksyttiin lahjakkuutensa vuoksi juuri perustettuun Kolppanan seminaariin vain 15-vuotiaana, tavallisesti vaaditun 17 vuoden alaikärajan sijaan. Kerrotaan, että hänen ansionaan seminaariin pyrkiessä oli muun muassa kaunis lauluääni. Oppilaitoksen toiminta oli tuohon aikaan vielä pienimuotoista ja opiskelijoita hyväksyttiin oppilaitokseen vain joka kolmas vuosi. Oppiaineisiin kuului matemaattis-luonnontieteellisten aineiden ohella muun muassa suomen ja venäjän kielioppia, kasvatusoppia, musiikin teoriaa sekä pianon- ja urkujensoittoa. Mooses valmistui seminaarin historian ensimmäisten opettajien joukossa. Se, että kolme Putron perheen kuudesta lapsesta lähetettiin kouluttautumaan, kertoi siitä että perhe oli vauras, valistunut ja seurasi aikaansa.

Saatuaan opettajan ja lukkari-urkurin pätevyyden Kolppanan seminaarista Putro jatkoi opiskelujaan monipuolisesti. Hän opiskeli niin Virossa Valgan kaupungissa kuin Jyväskylän seminaarissakin ja kävi tutustumassa myös Helsingin kouluihin. Jo vuonna 1868 – vain 19-vuotiaana – Mooses Putrosta itsestään tuli Kolppanan seminaarin yleisaineiden, urkujensoiton ja laulun opettaja.

Vain muutamaa vuotta myöhemmin Mooses Putro tuli valituksi Pietarin suomalaisen seurakunnan lukkari-urkuriksi. Samanaikaisesti hän työskenteli myös aineenopettajana suomalaisessa kirkkokartanossa toimivassa ylemmässä kirkkokoulussa. Vuonna 1872 Putro perusti Pietarin Suomalaisen Lauluseuran, jonka johtajana hän toimi kuolemaansa asti. Hän vaikutti myös Inkeri-lehden päätoimittajana sekä useiden Pietarissa toimineiden suomalaisyhdistysten aktiivina. Putron vaikutus Pietarin suomalaiseen kulttuuriin ennen vuoden 1917 vallankumousta olikin suuri.

Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkko  ennen vuoden 1917 vallankumousta. Mooses Putro kuorolaisten takana urkujen ääressä. SKS KIA, Putro-suvun arkisto. CC BY 4.0
Pietarin suomalaisen seurakunnan kirkko ennen vuoden 1917 vallankumousta. Mooses Putro kuorolaisten takana oikealla urkujen ääressä. SKS KIA, Putro-suvun arkisto. CC BY 4.0

"Inkerin Pacius"

Parhaiten Mooses Putro tunnetaan musiikillisista ansioistaan säveltäjänä, Pietarin suomalaisen kuoron johtajana sekä inkeriläisten laulujuhlaperinteen alullepanijana. Opettajan työnsä ohella Putro oli opiskellut Pietarin keisarillisessa konservatoriossa, joka tunnettiin maan parhaana musiikkioppilaitoksena. Vuonna 1879 hän julkaisi ensimmäisen kuorolaulukokoelmansa.

Hänen vuonna 1888 säveltämänsä kappale Nouse, Inkeri! valittiin sama vuonna Kolppanan seminaarin 25-vuotisjuhlan yhteydessä inkeriläisten kansallishymniksi. Tästä syystä Putroa on toisinaan tituleerattu "Inkerin Paciukseksi". Sävellyksen lisäksi Putro myös sanoitti kappaleen ensimmäisen säkeistön. Kun laulu painettiin laulukokoelmaan ensimmäisen kerran vuonna 1899, vaaralliseksi katsottu sana "Inkeri" sensuroitiin pois ja korvattiin sanalla "kansa". Aikansa kansainvälisen muodin mukaisesti lyriikasta kuvastuu vahva kansallismielinen eetos.

Mooses Putron säveltämän Nouse Inkeri -kansallislaulun nuotit. SKS KIA, Juho Vesan arkisto. CC BY 4.0
Mooses Putron säveltämän Nouse Inkeri -kansallislaulun nuotit. SKS KIA, Juho Vesan arkisto. CC BY 4.0

Kanttori Paavo Räikkönen sepitti vuonna 1906  hymniin toisen säkeistön.

Perhe-elämää

Mooses Putro meni naimisiin vuonna 1879 mäntyharjulaisen kauppiaan tyttären Nanna Juvosen kanssa. Heille syntyi kaksi poikaa, joista toinen menehtyi lapsena. Isänsä tavoin Mooseksen ja Nannan poika Sulo (s. 1885) kasvoi kansainvälisessä ilmapiirissä. Sulo Putro kävi Pietarin saksalaisen Petri-Schulen, palveli myöhemmin Venäjän tsaarin armeijassa Riian rintamassa ja suoritti opintoja Keisarillisen Suomen Aleksanterin yliopiston (nykyisen Helsingin yliopiston) lakitieteellisessä tiedekunnassa. Lopulta Sulo Putro asettui Suomeen, jossa hän perusti perheen ja teki työuransa.

Putron perheen yhteys Suomeen oli jo entuudestaan kiinteä Nannan Suomessa asuvan suvun takia. Pietarilaisen keskiluokan ja sivistyneistön tavoin myös Putron perhe hankki kesänviettopaikan suurkaupungin ulkopuolelta. Kesäpaikka löytyi Taipalsaarelta Karhunpään kylästä. Siellä Mooses Putro vietti perheineen monet kesät. Samalla paikalla sijaitsee nykyään Mooses Putron kotimuseo.

Mooses Putro (oikealla) miniänsä Hilja Putron ja tuttavapariskunta Paavo Räikkösen sekä Hanna Granrothin kanssa Karhunpäässä Taipalsaarella. SKS KIA, Putro-suvun arkisto. CC BY 4.0
Mooses Putro (oik.) miniänsä Hilja Putron sekä tuttavapariskunta Paavo Räikkösen ja Hanna Granrothin kanssa Karhunpäässä Taipalsaarella. SKS KIA, Putro-suvun arkisto. CC BY 4.0

Levottomuudet alkavat

Levottomuudet Venäjällä olivat alkaneet jo vuonna 1905, ja myöhemmin ensimmäinen maailmansota koetteli Pietaria ja Inkerinmaata. Pietarin suomalaisten elämä oli kuitenkin pääasiassa jatkunut jotenkuten ennallaan, kun kirkko, koulu ja yhdistykset jatkoivat toimintaansa. Vuoden 1917 vallankumoukset ja vuonna 1918 alkaneen Venäjän sisällissodan myötä tilanne kuitenkin muuttui radikaalisti. Osa suomalaisista pakeni heti vallankumouksen jälkeen vasta itsenäistyneeseen Suomeen. Putron perhe kuitenkin jäi Pietariin, todennäköisesti monien muiden tavoin otaksuen, että levottomuudet ovat ohimenevä vaihe.

Paenneiden joukossa oli suurin osa suomalaisten kirkkojen papeista. Niinpä Mooses Putro hoiti Pietarin suomalaisen seurakunnan asioita veljensä Sakarin kanssa – toimien pappeina, lukkareina ja kirkonpalvelijoina. Mooses Putro katosi hämärissä olosuhteissa Pietarissa marraskuussa 1919 papinsijaisena toimiessaan. Katoamisesta kiersi runsaasti huhuja. Spekuloitiin muun muassa, että Putro olisi joutunut ryöstön uhriksi tai vangittu ja karkotettu Siperiaan. Tapahtumista ei ole kuitenkaan vielä tähänkään päivään mennessä saatu varmaa tietoa. Mooseksen katoamisen jälkeen leskeksi jäänyt puoliso Nanna Putro pakeni Suomeen vuonna 1920.

Sakari Putron kirje Sulo Putrolle 14.2.1923. SKS KIA, Putro-suvun arkisto. CC BY 4.0
Avaa tästä

Pietari 14.2.23.

Hyvä Sulo!

Niin hauska kuin tuo kertomasi huhu
onkin, on siinä vain se tavallinen huhun vika:
se on perätön. Semmoisia huhuja tapauksen alku-
aikoina kulki tusinoittain, ja kun lähdettiin taas
yhä uudestaan sitä perustelemaan, osoittautui se
kuten edellänsäkin kulkijat – huhuksi.
           Tämän nyt vielä liikkuvan huhun perättö-
myyttä todistaa jo sekin, että Toikalle ei ole kukaan
mitään semmoista kertonut eikä kirjoittanut (tus-
kinpa Tynnillekään siellä), ja neiti Suominen,
jonka täällä oli käymässä Moskovasta, olisi kaiketi
jotain kertonut minullekin asiasta, jos semmoista olisi
ollut. Ja kuten Sinäkin sanot – ei hän olisi voinut
kestää vankilaoloja 3 vuotta, oloja, joissa terveetkin
miehet sairastuvat ja kuolevatkin. Niin, että – huhu - -

 

Sakari Putron kirjeen alku veljenpojalleen Sulolle vuodelta 1923. Kirjeessä Sakari viitannee Mooses Putron katoamiseen koskeviin huhuihin ja spekulaatioihin, pyrkien osoittamaan ne perättömiksi. SKS KIA, Putron suvun arkisto. CC BY 4.0

Lähteet

Flink, Toivo. Putro, Mooses (1848-1919). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997.

Miettinen, Helena. Mooses Putro: Mestari auran kurjesta. Helsinki: Inkerin kulttuuriseura, 2015.

Sihvo Hannes. Inkerinmaata ja inkeriläisiä kirjallisuudessa s. 319–342, teoksessa Nevalainen, Pekka ja Sihvo, Hannes (toim.). Inkeri : historia, kansa, kulttuuri. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1991.

SKS:n arkisto, kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelma. Juho Vesan arkisto.

SKS:n arkisto, kirjallisuuden ja kulttuurihistorian kokoelma. Putro-suvun arkisto.

SKS:n arkisto, perinteen ja nykykulttuurin kokoelma. Valokuvakokoelma.

Suominen, Helli. Mooses Putro. Inkerinmaan kansallislaulun säveltäjä. Helsinki: Inkeriläisten Sivistyssäätiö, 1969.