Sotakommunismiksi kutsutaan ajanjaksoa Neuvosto-Venäjällä vuosina 1918–1921, jolloin maassa käytiin sisällissotaa ja vuoden 1917 vallankumouksen myötä valtaan nousseet bolševikit pyrkivät vakiinnuttamaan asemaansa kaikin mahdollisin keinoin. Sotakommunismin myötä yksityiset tuotantolaitokset otettiin valtion haltuun ja kaikkea talouselämää pyrittiin hallitsemaan keskusjohtoisesti. Toimet johtivat miljoonien ihmisten nälänhätään sekä ruoan ja muiden välttämättömyyksien säännöstelyyn. 1920-luvun alussa sotakommunismin aika päättyi, kun käyttöön otetti uusi talouspolitiikka eli NEP.