Savakot ovat äyrämöisten ohella toinen inkerinsuomalaisten pääryhmistä. Savakkojen väestöryhmä alkoi muodostua melko varhain Ruotsin kuningaskunnan aikana. Silloin sotien runteleman Karjalankannaksen länsiosassa sijaitsevaan Äyräpään kihlakuntaan alkoi muuttaa uutta väestöä Savosta ja Viipurin Karjalan läntisistä kihlakunnista.

Inkerinmaalle savakkoja muutti 1600-luvulla lähinnä Savosta, Jääsken ja Lappeen kihlakunnista sekä Karjalankannaksen itäosasta.

Venäläisen maantieteilijän ja tilastotutkijan Peter von Köppen tutkimusten mukaan äyrämöisten lukumäärä Inkerissä oli 43 080 henkeä vuoden 1848 tienoolla.

Savakot erottuivat muista suomalaisista lähinnä savakkomurteensa ja naisten pukeutumisen kautta, sillä Inkerissä savakkomiesten pukeutuminen oli hyvin samankaltaista kuin venäläisilläkin. Kuitenkin 1900-luvulle tultaessa oli äyrämöisten ja savakkojen väliset kulttuurierot lähes kadonneet, ja jäljelle oli jäänyt hienoisia murre-eroja.