Äyrämöiset olivat savakkojen ohella toinen inkerinsuomalaisten pääryhmistä. Alun perin äyrämöiset olivat Karjalankannaksen länsiosan suomalaista kantaväestöä, jota muutti 1600-luvulla Inkeriin Ruotsin kuningaskunnan aikaan, lähinnä Äyräpään kihlakunnasta. Venäläisen maantieteilijän ja tilastotutkijan Peter von Köppen tutkimusten mukaan äyrämöisten lukumäärä Inkerissä oli 29 242 henkeä vuoden 1848 tienoolla.

Karjalan-Kannaksella ja Inkerinmaalla asuessaan äyrämöiset pysyttelivät pitkälti omana ryhmänään. He erottuivat muista suomalaisista lähinnä äyrämöismurteensa ja pukeutumisensa kautta. Kuitenkin 1900-luvulle tultaessa äyrämöisten ja savakkojen väliset kulttuurierot olivat lähes kadonneet, ja jäljelle oli jäänyt hienoisia murre-eroja.