Kansanvihollinen oli Neuvostoliitossa halventavassa merkityksessä käytetty termi, jolla viitattiin hallinnon poliittisina vastustajina tai luokkavihollisina pidettyihin henkilöihin. Ensimmäisen kerran V.I. Lenin käytti termiä jo vuonna 1917. Myöhemmin etenkin Josif Stalinin valtakaudella kansanvihollisuutta käytettiin pakkosiirtojen, teloitusten ja vankilatuomioiden juridisena perusteena. Kuka tahansa neuvostohallinnon epäsuosioon joutunut saattoi tulla syytetyksi kansanvihollisuudesta Neuvostoliiton rikolain 58. pykälän nojalla. Termi poistettiin Neuvostoliiton rikoslaista vuonna 1958.