Neuvostoliiton rikoslain 58. pykälä oli vuosina 1927–1961 voimassaollut asetus, joka kriminalisoi niin kutsutun vastavallankumouksellisen toiminnan. Pykälän nojalla tekaistuja teloitus- ja vankilatuomioita jaettiin muun muassa isänmaan pettämisestä, sabotaasista ja neuvostovastaisesta agitaatiosta ja propagandasta. Stalinin kaudella inkerinsuomalaisia pidettiin epäluotettavina kansalaisina ja heidän katsottiin syyllistyvän vastavallankumoukselliseen toimintaan pelkästään kansalaisuutensa – passiin kirjatun merkinnän suomalainen – vuoksi.