Karanteenileirit ovat toisen maailmansodan aikana ympäri Eurooppaa perustettuja leirejä, joissa pidettiin maahantulijoita määräajan eristyksissä. Karanteenilla pyrittiin ehkäisemään tuohon aikaan yleisten tartuntatautien kuten pilkkukuumeen tai loiseläinten kuten täiden leviämistä. Karanteenileireillä vietetty aika vaihteli muutamasta viikosta useisiin kuukausiin, samoin leirien olosuhteet vaihtelivat. Eri puolilla Suomea toimi vuosina 1943–1944 karanteenileirejä, joille inkeriläinen siirtoväki vastaanottoleirien kautta sijoitettiin, ennen heidän ohjaamista eteenpäin sijoituskuntiinsa. Leirejä perustetiin yleensä kouluihin tai sairaaloihin, sekä muihin suuriin rakennuksiin, mihin mahduttiin sijoittamaan paljon väkeä kerralla. Leirialueen sisällä karanteenissa olijat saivat liikkua vapaasti.