Keskitysleirit olivat natsi-Saksassa poliittisille vihollisille ja vastustajille internointia varten luotuja leirejä, joita perustettiin jo 1930-luvulla. Vankeja pidettiin leireillä epäinhimillisissä olosuhteissa: heitä kidutettiin ja näännytettiin nälkään, minkä lisäksi joillain leireillä vangeilla tehtiin myös lääketieteellisiä kokeita. 1940-luvun alussa natsit perustivat Puolan alueelle tuhoamisleirejä, jotka oli suunniteltu erityisesti juutalaisten systemaattiseen joukkomurhaamiseen myrkkykaasun avulla. Uhrien tarkkaa määrää ei tiedetä, mutta arvioidaan, että keskitys- ja tuhoamisleireillä kuoli kaikkinensa arviolta noin 10 miljoonaa henkeä, joista noin kuusi miljoonaa oli juutalaisia. Uhrien joukossa oli myös esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen edustajia, romaneja, venäläisiä sekä vammaisia.