hyppääjien liike

Herätyksellinen hyppääjien liike sai alkunsa 1800-luvulla Länsi-Inkerissä, Ropsussa. Nimensä herätysliike sai hurmoksellisuudesta, joka yhteisön kokoontumisissa eli seuroissa ilmeni hyppimisenä ja hurjan tanssin muodossa. Liikkeen lisäksi myös ääntely ja huutaminen koettiin Pyhän Hengen läsnäolon merkiksi. Tapaamisissa pidettiin lisäksi puheita ja laulettiin myös osin itse sepitettyjä lauluja.

Kristillisistä lähtökohdista ammentavaan liikkeeseen on ilmeisesti vaikuttanut ainakin Venäjän ortodoksien keskuudessa syntyneen hlystien eli ruoskijoiden lahko, jolta myös hyppääjät lainasivat keskinäisenä tervehdyksenään käyttämänsä pyhän suudelman. Hyppääjät kuitenkin vastustivat sekä papistoa että virkavaltaa.

Hyppääjien liikkeen jäsenet olivat osin askeettisia, sillä he kieltäytyivät muun muassa alkoholin, kahvin ja tupakan nauttimisesta. Samalla lahko kuitenkin kannatti vapaata seksuaalisuutta, hyläten muodollisen avioliiton.

Suomeen hyppääjien liike tuli Inkerinmaalta vuonna 1836, mutta liikkeen taantuminen alkoi jo 1850-luvulla.